Ulina ja ulvo

Taisin olla vähän hätähinen, kun menin kirjoittamaan tyynestä ja rauhallisesta juoksuajasta. Katin kontit. Seesteistä eloa riitti tasan tärppipäiviin asti. Sen jälkeen huuma sumensi Viggon pään eikä sinne enää muuta mahtunutkaan. Haikea "ulina et ulvo"-konsertti Iiriksen perään alkoi. Jos minun olisi pitänyt astuttaa koirat, ei olisi ollut epäilystäkään milloin antaa luonnon tehdä tehtävänsä.

Ulinaa on kestänyt nyt noin viikon ja on onneksi tyyntymään päin. Iiriksen hottein aika alkaa olla lopuillaan. Kun vielä hetken maltamme, voimme palata normaaliin päiväjärjestykseen. Kurjinta tässä kaikessa on ollut se, että ulkona on paukkunut hyytävät pakkaset emmekä ole päässeet kunnolla ulkoilemaan ja purkamaan energiaa. Riittävä liikunta olisi varmasti tehnyt hyvää ja rentouttanut koko porukkaa. Mutta minkäs näille mahtaa. Välillä tuntuu, että koiranomistajan eteen lätkästään kaikenlaisia juttuja joilla testataan venymiskykyä, huumorintajua, kekseliäisyyttä, kylmänsietokykyä...you just name it. Älkää käsittäkö väärin, en itseasiassa valita, vaan ihmettelen mitä kaikkea olemme koirien takia valmiita tekemään!



Nyt on tuoksut kohdillaan, tuumaa Viggo.


Kommentit

Suositut tekstit