Keep it simple

Tein viikko sitten huvireissun Porvooseen. Halusin kotiin uusia viherkasveja ja kuulin, että Plantagenissa on nyt alennusmyynnit. Samoilla huudeilla olisi muutama muukin kiva liike. Perheen miehet tsekkasivat elektroniikkamestat ja minä lemmikkieläinpuolen.

Lemmikkieläinliikkeessä, koirien leluhyllyjä kierrellessäni kauppaan tuli pariskunta koiransa kanssa. He alkoivat myös katsella lemmikilleen leluja. Pariskunta marssitti koiraansa hyllyltä toiselle ja esitteli sille leluja yksi toisensa jälkeen:" Katsopas tätä, olisiko kiva? Mitäs tykkäät? Haluatko tämän? Ai et.. no seuraava sitten..." Tätä näytelmää kesti pitkä tovi, koska leluhyllyt olivat mittavat. En osannut olla tuijottamatta. Silmäni laajenivat lautasen kokoisiksi siinä vaiheessa, kun pariskunta alkoi riidellä keskenään siitä minkälaisista leluista heidän koiransa tykkää. Koira parka näytti hämmentyneeltä ja vaikutti siltä, että se olisi mieluusti ollut jossain muualla. Sama show jatkui, kun koiralle alettiin valita pantaa. Olisin halunnut pelastaa heidän lemmikkinsä.

Kamala sirkus, vai mitä? Oman kokemukseni mukaan koiraa ei hirveästi kiinnosta se millainen panta sillä on, jos se vain istuu kaulaan mukavasti. Koira myös leikkii millä tahansa, jos se yleensä pitää leikkimisestä. Meillä leluiksi kelpaavat kävyt, kepit, vanhat köyden pätkät eli lähes kaikki mistä saa kiinni ja mitä voi heitellä. Kauppojen leluostokset ovat ekstrahemmottelua mitä joskus haluan harrastaa.

Aina välillä havahtuu pieniin asioihin, jotka ovat koirien kanssa puuhatessa tärkeitä. Yksi kärkikymmenikköön kuuluva asia on: "Keep it simple" eli asiat kannattaa pitää yksinkertaisina. Turha häsläys pois. Ostoksilla ollut pariskunta oli inhimillistänyt koiran ihan kympillä mutta järjesti myös pienimuotoisen shown asian ympärille. Toinen asia, jota eräänä iltana pohdin oli keskittyminen. Treenasin Viggon kanssa pihalla vireystilan säätelyä ja niinkin yksinkertaisen käskyn noudattamista kuin "Irti". Leikitin Viggoa uudella lelulla niin, että se otti kierroksia. Sen jälkeen rauhoitin tilanteen ja odotin, että Viggo rauhoittuu. Lelu oli vielä Viggolla mutta itse pidin lelun toisesta päästä kiinni. Kun Viggo oli tyyni, käskin sen laskea irti. Homma meni hienosti ja Viggosta se oli selvästi mukavaa. Poitsu seurasi minua kuin paraskin tottiskoira. Se miksi treenit menivät tällä kertaa niin putkeen johtui siitä, että keskityin täysin koiraan. Olin myös äärimmäisen tyyni. Koiran keskittymisestä puhutaan paljon mutta aivan yhtä oleellista on ihmisen keskittyminen koiraansa. Siinä voi oppia paljon... puhumaan vaikka koiraa ;)



Ei hössötetä turhia, vai mitä?


Kommentit

Suositut tekstit