Kylmää

Extremekeleillä olen erityisen tyytyväinen siitä, että meillä on iso piha ja se on aidattu. Avaan vain oven ja lasken koirakaverit ulos. Kukaan pihisjengiläisistä ei viihdy siellä kauaa. Kårekin on löytänyt rajansa, se näyttää olevan -19.

Pihakoira on siitä haastava, että kylmän kestävyys vaihtelee koira kohtaisesti. Maalaisjärkikin sanoo, että alusvillaton koira palelee herkemmin kuin pohjavillallinen. Kovaluonteinen koira ei näytä ikäviä fiiliksiä, kun taas pehmeämpi kaveri tärisee ja näyttää surkealta parin minuutin ulkoilun jälkeen. Jokaisen täytyy opetella tuntemaan koiransa.

Moni pihakoira kaipaa takkia päälle, kun asteet lähestyvät  nollaa. Kylmästä kärsivä koira tärisee, on jäykkä, ei halua liikkua, nostelee jalkojaan, kinkkaa kolmijalkaisena ja pyrkii kotiin. Kovilla pakkasilla lenkkeilyn ja ulkoilun voi hyvällä omalla tunnolla lyhentää vartin mittaisiksi pätkiksi. Onhan kouluissakin pakkasrajat. Hiihtolenkit jätetään sielläkin paukkupakkasilla tekemättä.

Pakkaset koettelevat myös ihon ja anturoiden kuntoa. Talvi-ilma on raakaa ja kuivaa joten koira tarvitsee tavallista enemmän rasvaa ja ravinteita ruuan mukana. Iholle ja turkille on olemassa erilaisia öljyjä, joista Nutrilon taitaa olla suosituin. Vanhat koiraharrastajat suosittelevat rasvaista kalaa. (ainakin minun vaarini). Meillä syödään paljon rasvaista jauhelihaa. Ruuan sekaan voi lorauttaa myös ruokaöljyä tai voita. Tapoja on monia mutta pääasia on, että koira saa rasvaa. Muista huomioida koiran aktiviteetti ja kulutus ettei se ala lihoa.


Viggon talviaktiviteetti, sylissä löhöily. 

Kommentit

Suositut tekstit